Finlandia University - Yearbook (Hancock, MI)

Page 34 text:

MUUTGS ELAMASSA. Ubi uomas Muinonen oli tytiskennellyt kaivosseu- T duilla jo useita vuosia. Mutta tuo alituinen 1 'iiggewm kaivospillien vonkuminen alkoi silrkeii hiinen bg47Pw korviansa, niin ettii hiin monta kertaa ajatteli jiittiiii kaivoskylein ja mennlei kuulemaan hon- kien huminaa salon siimeksessii. Mutta rat- kaisun teko tiisslei asiassa lykkiiytyi piiiviistii toiseen. Siihen tarvittiin erikoista sysslystii. Erieliinii iltana tybstlai palattuaan istui Tuomas mietteisiinsii vaipuneena. Hleinen vaimonsa Maija Liisa arvasi tiistlai jota- kin erikoista tapahtuneen ja sen Vuoksi kiiruhti tiedustele- maan sitl-ai. Tuomas selitti verkalleenz Juuri vsihlaiifi ennen kotia liihtbii. joutui yksi meidiin miehistifi kivivaunun alle ja murskautui aivan kappaleiksi. Olin keriiiimiissii hiinen silvo- tuita raajojaan laatikkoonu. Oi, voi! Kuka se Oli? huu- dahti Maija Liisa. Se oli yksi noista Eskolan ruokamie- histiiu, sauoi Tuomas. Vai min , nyijklsiytti Maija Liisa. Tamil surullinen tapahtuma vaikutti Tuomaaseen niin, et- tei him voinut meunial ty6h6n seuraavana pleiiviinii. Pialiviilli- sen jiilkeen hin kutsui Vaimonsa kamariin ja alkoi puhellaz Eik6h9n tiaissii meidiin elilmiissi-ai pitiine tehdii muut0s'? -- Mik2i muutos? kysyi Maija Liisa. Mini olen ajatellut tleistil Iiihteii talonpaikkaa katselemaan, ettial saataisiin tehdifi oma tupa, jossa on oma lupaf' Maija Liisa ei Tuomaan tuu- mia tuossa tuokicxssa oikein kiisittlainyt. Mutta hetken kes- kusteltuaan he olivat yhta mieltlai siinii asiassa. Siitlai Mui- nonen lslhti hakemaan tytipalkkaansa kaivoskonttorista ja varusteli itseiiiin matkaa varten. Seuraavana aamuna him reppu selisslai llihti tallustelemaan Rupikan uudisasutusta kohti. Vaikeuksia kohtasi jalkamies matkalla. Hankasalmen rannalla Tuomas istui toista tuntia haon piileillii katsellen v5.reilev2-iii salmen pintaa. Siinii han mietiskeli, pitslisikii hi-einen liihtelai kiertiimiilein jleirveii, kun ran- nalle asteli reipas poika, jolla oli housunlahkeet kiaiiirittynii polvien yliipuolelle ja vasemman olkapaiin ylitse kiersi kulu- nut henkseli, joka painoi syviin uoman punapohjaiseen Villa- paitaan. Pitkii onkivapa sojotti olalla, ja toisessa kiidessii oli lohkouainen airo. Poika pysiihtyi, kun huomasi miehen istumassa rannalla. Tuomas kysyi: Kuka. sinii 0let'? Tii1'1ar1 Kalleksi ne mi- nua hokevatu. - V0isitk0 Viedlzi minut salmen poikki'? - Kyl12i! Yhdessii he astuivat rantaan, Kalle tytinsi ravistu- neen venheensi pajupehkon takaa vesille, istahti soutamaan, ZS

Page 33 text:

45 32 gf '-we, ,A , ,Qu-Ah QW ? f iii? HS, 4 'fx Nl? 2 WWE www ,WNRA x Q' V 9 Y r if' 4, ' rf ww Z ff 8 N' 21? VI

Page 35 text:

ja Tuoinas ryhtyi viskelemaan ayskarillii ulos sisaan vuota- Vaa vetta. Toisella rannalla Tuornas pisti hyvitysta Kallen kouraan ja poikkesi H6yht6laan. Talonvaki oli mennyt heinaniitylle. Tuomas kierteli kai'- tanoa ja viiinein istuutui riihen kynnykselle, otti reppunsa ja alkoi pureskella paivallisateriaansa. Syiidessaan han hue- masi kaksi iniesta kavelevan polkua, joka kulki siita riihen sivuitse. Tuomas tunsikin iniehet ja han hymahti: Piik- kiiin Paavo ja Patanieinen Matti. Viime syksyna tulin hei- dat tunteinaan tyepaikassanif' Tuoinas kuuii iniesten pube- levan inaakaupasta, inutta ei se ottanut oikein sujuakseen. Paivaa Tuomaslv huudahtivat miehet. Paivaa, paivaan, Vastasi han. Mikas suden saareen saa'ttoi? kysyi Patanie- men Matti. Ainahan Sita osuu, kun liikkeelle lahteeu, vas- tasi Tuomas. Mutta initas ihmetta sina taalla nyt kuijeske- let? kysyi Piikkien Paavo ihineissaan. O1en lahtenyt uutta asuinpaikkaa katselemaanf' - Taifnan kuultuaan Matti ihas- tui ja sanoiz Mita se etsimalla paranee, osta niinulta tale! Patanieinessa on nytkin nelja lehmaa navetassaf' Paavo kes- keytti Matin puheen ja sanoi: Tuo1'nas, sina tarvitset talon, mitapa mina, joukoton mies, talolla tehnenf' Miehet lahtivat yhdessa kaveleniaan Pataniemeen. Perille paastyaan ei Tuoinas taloa pitkaan katsellut, ennenkuin ta- lonkirjat tehtiin. Tuoinas Muinonen kiiruhti kaivoskylalle hakemaan Maija Liisaansa, pikku Riituansa ja Vainiia. Ei kulunut kauvan, ennenkuin rihkarnat olivat rnatkakunnossa. Hyvastit jatel- tyaan lahtivat he hyrnyillen uutta kotia kohden. Siella he sitten elivat rauhallista elamaa. Ainoastaan kirk- koikava pyhien aikoina vaivasi Pataniernen emantaa. A. J. K. v i i M -5 if 4 . fe. ,P ,, x 4' sa , V - . A f- n A , 1 Alix- f -1'-,T ref ':l 5 --,. , :..: 1... - .'. , x Y: ff ' -Y A VY-V PYHZSN JOOSEPIN HANCOCKIN SUOMI- SAIRAALA SYNODIN EV. LUIH. KIRKKO 29