Finlandia University - Yearbook (Hancock, MI)

Page 33 text:

45 32 gf '-we, ,A , ,Qu-Ah QW ? f iii? HS, 4 'fx Nl? 2 WWE www ,WNRA x Q' V 9 Y r if' 4, ' rf ww Z ff 8 N' 21? VI

Page 32 text:

the surrounding towns. Throughout the whole summer one sees tents dotting the shores of this lake and other neighbor- ing' lakes. Perhaps, my good reader, you think that the campers get baked in the hot sun, because there are no trees under which one can find shelter from the hot sun. Oh no,-that is not the case. There are plenty of wild trees on the lake shores, and beautiful ones at that! And the best part of it is, that most of these trees are cherry trees! The campers have all the berries that they desire. I Fishing is another amusement for the good-time-hunters. With regard to this, I am sorry to say that I am unable to go into detail. Many are the travelers who come to this part of the country for both fishing and hunting. Frequently visit- ors from Chicago, New York and many other places spend several weeks in this locality. The hunting season opens in September and lasts for one month. Those who live near the lakes do not get much sleep while the hunting season is open and are very glad when the hunters depart. Being a farmer's daughter, I shall tell you something about the farmers. The farmers are a hard working class of people. They have to work for every penny they get. The majority of the farmers are quite well-to-do. Every farmer has at least one hundred and sixty acres of land and some have as much as nine and ten quarters. These, of course, are the wealthiest. The chief products grown here are: wheat, barley, and oats. Cattle raising is practiced very little. The reason for this is that all the land is under culti- vation. Very little land is left for pasture. Of course, all the farmers have cows, for they make their own butter and sup- ply the town people with butter, cream, and eggs. Perhaps, many a reader, who has never visited Dakota can see in his mind's eye a farmer and his wife slowly driv- ing, with a team of oxen or with a limping horse and a wagon to a distant town to sell butter and eggs. That used to be the way twenty or thirty years ago but not any more. Now the farmers use automobiles. Every farmer has one-at least a Ford. The towns are not far, because a railroad called the Da- kota Central passes right through this country so you see we are fortunate and have more modern conveniences than one would imagine. H. E. O. ' 26

Page 34 text:

MUUTGS ELAMASSA. Ubi uomas Muinonen oli tytiskennellyt kaivosseu- T duilla jo useita vuosia. Mutta tuo alituinen 1 'iiggewm kaivospillien vonkuminen alkoi silrkeii hiinen bg47Pw korviansa, niin ettii hiin monta kertaa ajatteli jiittiiii kaivoskylein ja mennlei kuulemaan hon- kien huminaa salon siimeksessii. Mutta rat- kaisun teko tiisslei asiassa lykkiiytyi piiiviistii toiseen. Siihen tarvittiin erikoista sysslystii. Erieliinii iltana tybstlai palattuaan istui Tuomas mietteisiinsii vaipuneena. Hleinen vaimonsa Maija Liisa arvasi tiistlai jota- kin erikoista tapahtuneen ja sen Vuoksi kiiruhti tiedustele- maan sitl-ai. Tuomas selitti verkalleenz Juuri vsihlaiifi ennen kotia liihtbii. joutui yksi meidiin miehistifi kivivaunun alle ja murskautui aivan kappaleiksi. Olin keriiiimiissii hiinen silvo- tuita raajojaan laatikkoonu. Oi, voi! Kuka se Oli? huu- dahti Maija Liisa. Se oli yksi noista Eskolan ruokamie- histiiu, sauoi Tuomas. Vai min , nyijklsiytti Maija Liisa. Tamil surullinen tapahtuma vaikutti Tuomaaseen niin, et- tei him voinut meunial ty6h6n seuraavana pleiiviinii. Pialiviilli- sen jiilkeen hin kutsui Vaimonsa kamariin ja alkoi puhellaz Eik6h9n tiaissii meidiin elilmiissi-ai pitiine tehdii muut0s'? -- Mik2i muutos? kysyi Maija Liisa. Mini olen ajatellut tleistil Iiihteii talonpaikkaa katselemaan, ettial saataisiin tehdifi oma tupa, jossa on oma lupaf' Maija Liisa ei Tuomaan tuu- mia tuossa tuokicxssa oikein kiisittlainyt. Mutta hetken kes- kusteltuaan he olivat yhta mieltlai siinii asiassa. Siitlai Mui- nonen lslhti hakemaan tytipalkkaansa kaivoskonttorista ja varusteli itseiiiin matkaa varten. Seuraavana aamuna him reppu selisslai llihti tallustelemaan Rupikan uudisasutusta kohti. Vaikeuksia kohtasi jalkamies matkalla. Hankasalmen rannalla Tuomas istui toista tuntia haon piileillii katsellen v5.reilev2-iii salmen pintaa. Siinii han mietiskeli, pitslisikii hi-einen liihtelai kiertiimiilein jleirveii, kun ran- nalle asteli reipas poika, jolla oli housunlahkeet kiaiiirittynii polvien yliipuolelle ja vasemman olkapaiin ylitse kiersi kulu- nut henkseli, joka painoi syviin uoman punapohjaiseen Villa- paitaan. Pitkii onkivapa sojotti olalla, ja toisessa kiidessii oli lohkouainen airo. Poika pysiihtyi, kun huomasi miehen istumassa rannalla. Tuomas kysyi: Kuka. sinii 0let'? Tii1'1ar1 Kalleksi ne mi- nua hokevatu. - V0isitk0 Viedlzi minut salmen poikki'? - Kyl12i! Yhdessii he astuivat rantaan, Kalle tytinsi ravistu- neen venheensi pajupehkon takaa vesille, istahti soutamaan, ZS